provarikko.info

Etusivu | Varikkoalue | Satamarata | Rautatiekulttuuri || Adressi | Topparoikka ry.

Varikkoalue - Mytäjäinen Lahti

VARIKON TILANNE HUHTIKUUSSA 2010

Varikko on edelleen myynnissä vaikka osa kiinteistöissä olevien vuokralaisten sopimukset ovat irtisanottu. Kumppania/ostajaa aluelle alettiin etsiä elokussa 2009, jolloin varikko siirtyi Senaatti-Kiinteistöille.
Tammikuussa varikolla tehtiin mm. maaperä- ja tärinämittauksia ja kesän alussa alueella alkaa maanvaihto.

Varikon arvoa on määrittänyt vuodesta 1998 voimassa ollut sopoimus valtakunnallisesti merkittävistä rautatiealueista. Siinä on sopijaosapuolina ollut mm. Museovirasto, VR, Valtion Kiinteistölaitos (nyk. Senaatti) ja muutamia muita. Listalla on 115 kohdetta, joissa on yhteensä 872 rakennusta, Lahden varikko on yksi näistä alueista. Olennaista tässäkin sopimuksessa on, että se määrittelee vain menettelytapoja, joilla aluetta lähdetään kehittämään. Se ei ole suojelupäätös, vaan suojelusta päätetään vasta kaavoituksessa (tarkemmin asemakaavassa). Asemakaavaa kolmioraiteen sisäpuolisella alueella ei toistaiseksi ole, eikä tiedossa ole milloin kaavan valmistelu aloitettaisiin. Lisätietoa www.nba.fi/fi/rautatierakennukset. Lahden voimassa olevassa yleiskaavassa (työ tämän uudistamiseksi on menossa) varikko on merkitty "pääosin palveluille tarkoitetuksi toimitila-alueeksi" ja se on myös merkitty arvokkaaksi alueeksi.

Lisäksi Museoviraston viimeisimmässä RKY-inventoinnissa (valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt), jonka Valtioneuvosto vahvisti vuodenvaihteessa, on varikkoalue mukana ensimmäistä kertaa. Ensimmäisenä mainitusta rautatiealuesopimuksesta RKY eroaa siinä, että se ei ole sopimus, jossa kiinteistöjen mahdollinen omistaja on ollut sopijaosapuolena. Se kuitenkin asettaa tiettyjä vaatimuksia sille, miten inventointiin liittyviä alueita tulee käsitellä esim. kaavoitusprosessissa, mutta suojelun ratkaisee vasta kaavoitus.

VARIKKO-ESITTELY

Pro Varikko
Pro Varikon on tehtävänä on tuoda esille Lahden Mytäjäisten varikkoalueen historiaa ja tulevaisuuden näkymiä esille, sekä antaa tukea kulttuurihistoriallisesti arvokkaan miljöön säilyttämiseen ja kehittämiseen. Työryhmän ylläpitämillä nettisivuilla kerrotaan taustaa varikosta ja satamaradasta. Sivuille lisätään myös asiantuntijalausuntoja prosessin edetessä. Sivuston kautta on myös mahdollisuus antaa sähköisesti tukensa varikkoalueen säilyttämisen puolesta.

Varikkoalue
Varikon kiinteistöt ovat olleet myynnissä syksyst 2009 lähtien (asiasta lisää alempana). Varikon ympärillä on koettu ja koetaan myös lähivuosina muutoksia. Sopenkorven teollisuusalue varikon länsipuolella muuttaa muotoaan ja Starkin varaston muutto pois Mytäjäisistä radan eteläpuolelta ja Tornatorin uusi asuinalue vaikuttavat radan ympäristön arviointiin mm. siitä tarvitaanko lisärakentamista ja minkälaista, sekä mahdolliset muutokset infrastruktuuriin.

Varikkoalueen suunnittelussa on tärkeää muistaa alueen alkuperäinen käyttötarkoitus ja sovittaa alueen menneisyys ja uudenlainen rooli toimivaksi kokonaisuudeksi. Vanha voi toimia yhteistyössä uuden kanssa, mutta pelkkä rakennuksen ulkokuorien säilyttäminen ei kuitenkaan riitä tuomaan esille varikon ainutlaatuista kulttuuriperintöä. Alueen suunnittelu ja kehittäminen kokonaisuutena eri tahojen intressejä soveltamalla on mahdollisuus luoda toimiva kokonaisuus, joka parhaimmillan antaa puitteet kulttuurihistorialliset seikat huomioonottavalle tuottoisalle toiminnalle.

Kaupunkikuvallisesti varikko sijaitsee herkällä paikalla, vilkasliikenteisen, modernin radan varrella, joten lisärakentamiselle alue tuntuu liian ahtaalta ja radan läheisuudestä johtuen erittäin hankala lisärakentamiselle. Myöskään alueen totaalinen suojelu ei sovi sen toiminnalliseen viitekehykseen, joten tarvitaankin joustava välimuoto näiden em. ääripäiden välille. Tästä on jo hyviä kokemuksia Lahden Rautatiepäivän (vuosina 2006-2008) muodossa, jotka avasivat varikon kansalaisille, ja samalla alueen pitkä toiminnallinen rooli korostui, historiaa kunnioittaen.

Varikko ei ole yhden yhdistyksen tai muutaman henkilön ideariihi eikä yksittäinen projekti vaan pitkäaikainen ja monitahoinen prosessti, jossa tarvitaan yhteistyötä eri tahojen - yhdistysten ja poliittisten järjestöjen - kanssa hiomaan tuo helmi Lahtea ja lahtelaisia ja kenties koko eteläisen Suomen rataverkkoa hyödyttäväksi toimintakokonaisuudeksi.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry. on omalta osaltaan halunnut tuoda esille - 140 vuotta sitten syntyneen - varikkoalueen merkitystä nimenomaan rautatiehistoriallisena perintönä jälkipolville. Topparoikan vuokrattua tiilisen vesitornin käyttöönsä 1990-luvun alussa lanseerattiin Pietarin Radan museon nimeä kantanut näyttelytila yhdistyksen toimitilojen yhteyteen. Myös yhdistyksen kunnostama ja ylläpitämä rautatiekalusto antaa historiallista arvoa varikolle sekä suomalaiselle rautatiekulttuurille.Topparoikan talkoovoimin järjestämät yleisötapahtumat, yhdistyksen taltioima esineistö, kuva- ja kirjallinen materiaali ovat osaltaan saattaneet osin unohdetun alueen historiaa ja historiallista arvoa lahtelaisten tietoisuuteen.

Pietarin Radan museon lisäksi topparoikkalaiset ovat olleet myös aktiivisesti ajaneet radan palauttamista Salpausselältä satamaan. Pohjatyötä on tehty vuosia ja Pro Varikko jatkaa tätä työtä: tavoitteena on Lahden seudun rautatiekulttuurin jatkuminen vahvana ja elävänä.

Varikon rautatiepainotteinen toiminnallisuus voi parhaimmassa tapauksessa heijastella kaikkiin Lahden seudun rautatiekuntiin. Siltikään rautatieperinteen jatkuminen varikkoalueella ei sulje muiden kulttuuritoimijoiden toimintamahdollisuuksia. Päinvastoin, varikossa on mahdollisuus monipuoliseen kulttuurialueeseen.

Varikko myyntikohteena
Valtio-omisteinen Senaatti-Kiinteistöt aloitti vanhojen suomalaisten rautatiekiinteistöjen myynnin vuonna 2007 ja Mytäjäisten varikkokokonaisuus on yksi myytävistä kohteista. Huolta varikon tulevaisuudesta ovat kantaneet monien muiden lisäksi myös varikkoalueen vesitornissa vuokralla oleva Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry. Topparoikka on säilyttänyt ja elävöittänyt varikkoalueen kulttuuriperintöä tapahtumien (mm. Lahden rautatiepäivä), rautatiekaluston, julkaisujen muodossa talkoovoimin jo 20 vuotta.

Varikkoalue on vaikea myyntikohde sen laajuutensa takia. Siihen kuuluvat itse veturitallirakennuksen lisäksi Lahden vanhin säilynyt koulurakennus, vesitorni, sauna (on myyty jo) ja asuinrakennuksia sekä varastoja. Alue kokonaisuutena on kulttuurihistoriallisesti arvokas, joka on vieläkin lähes autenttisessa tilasssaan ja käytön ansiosta hyvässä kunnossa.

MYTÄJÄISTEN HISTORIA

Lahden Mytäjäisten rautatievarikkoalueen juuret juontuvat Riihimäki - Pietarin radan rakentamiseen. Tiiliornamentiikalla koristellun kaarevan veturitallin vanhimmat osat ovat vuodelta 1868. Mytäjäisten varikkomiljöö on arvokas valtakunnallisella tasolla. Vuonna 2007 varikkoalueen kiinteistöt myytiin Senaattikiinteistöille, jonka tehtävänä on myydä ne edelleen. Varikon yllä leijuu näin ollen uhkakuvia, mutta myös mahdollisuuksia.

Rautateiden ympäröimään varikkoalueeseen kuuluvat veturitallien lisäksi Jarl Ungernin suunnittelema tiilinen vesitorni (vuokrattu Topparoikka ry.:lle) vuodelta 1957. Läheisyydestä löytyvät myös vuonna 1900 valmistuneet asuintalo talousrakennuksineen ja varikon koulurakennus, sekä saunarakennus Mytäjärven rannalta. Varikkoalueen ohella Tornatorin rullatehtaan alue ja pohjoispuolella sijaitseva Mytäjäisten omakotitaloalue sekä lännessä sijaitseva Sopenkorven teollisuusalue muodostavat historiallisessa perspektiivissä monikerroksisen ja hyvin säilyneen, toisiinsa nivoutuvan kokonaisuuden.

VR:n toiminta varikkoalueella loppui lähes kokonaan 1990-luvun alussa. Tämän jälkeen Ratahallintokeskus on vuokrannut veturitallien pilttuita erilaisille toimijoille bänditiloista mökinrakennukseen. Vuokralaisten vaihtuvuus ja yleinen välinpitämättömyys ovat saattaneet varikkoalueen siivottomaan kuntoon. Varikkoalue onkin jäänyt piiloon suuren yleisön tietoisuudelta. Kaupunginjohdollakaan ei ole ollut intressejä alueen kehittämiseen, vaan aluetta on pidetty lähinnä joutomaana.

Museovirasto on kuitenkin tunnustanut alueen kulttuurihistoriallisen merkityksen. Varikkoalue on Museoviraston vuonna 1997 ympäristöministeriölle tekemän esityksen mukaan valtakunnallisesti merkittävien rautatiealueiden joukossa.

Varikkoalue elää tällä hetkellä muutosvaiheen kourissa. Varikon kiinteistöt ovat myynnissä ja ympärilläkin tapahtuu. Sopenkorven teollisuusalue on pikkuhiljaa hiljentymässä ja Starckjohanin muutto pois Mytäjäisistä tullee muuttamaan koko alueen käyttöä tulevien vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Varikkoalueen tulevaisuutta suunniteltaessa olisi tärkeää muistaa alueen alkuperäinen käyttötarkoitus ja sovittaa alueen menneisyys ja tulevaisuus toimivaksi kokonaisuudeksi. Vanha voi toimia yhteistyössä uuden kanssa, mutta pelkkä rakennuksen ulkokuorien säilyttäminen ei kuitenkaan riitä tuomaan esille kohteen kulttuuriperintöä. Alueen suunnittelu ja kehittäminen kokonaisuutena eri tahojen intressejä yhdistelemällä on mahdollisuus luoda toimiva kokonaisuus. Tällainen kokonaisuus antaa puitteet, sekä taloudellisesti että kulttuurihistoriallisesti tuottoisalle toiminnalle.

Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry. on omalta osaltaan halunnut tuoda esille, 140 vuotta sitten syntyneen, varikkoalueen merkitystä nimenomaan rautatiehistoriallisena perintönä jälkipolville. Topparoikan vuokrattua tiilisen vesitornin käyttöönsä 1990-luvun alussa lanseerattiin Pietarin radan museon nimeä kantanut näyttelytila yhdistyksen toimitilojen yhteyteen. Myös yhdistyksen kunnostama ja ylläpitämä rautatiekalusto antaa historiallista arvoa varikolle.

Topparoikan talkoovoimin järjestämät yleisötapahtumat, yhdistyksen taltioima esineistö, kuva- ja kirjallinen materiaali ovat osaltaan saattaneet osin unohdetun alueen historiaa ja historiallista arvoa lahtelaisten tietoisuuteen.

	Mytäjäisten infraktuktuuria
	Varikkoalue vuonna 2008. Kuvassa näkyy vuonna 1957 valmistunut vesitorni, joka nykyään rautatieharrastajien kerhotilana sekä veturitalli, jonka vanhimmat osat on valmistunut vuonna 1868. Etualalla Salpausselälle johtava raide sekä alueen talojen piharakennuksia. Alueen kohtalo on epäselvä. Kuva Sauli Hirvonen
	Risto-höyryveturi ja kunnostettavia museovaunuja varikon raiteilla. Kääntöpöydällä Ukko-Pekka. Kuva otettu veturitallin katolta Rautatiepäiviltä 2007. Kuva Tomi Hämäläinen
	Taustalla vesitorni, joka toimii Topparoikka ry.:n kerhotilana ja työpajana, ja jonka edessä satavuotias lumiaura kunnostettavana. Kuva Rautatiepäiviltä vuodelta 2007. Kuva
Asiantuntijalausuntoja (v. 2008)
KAUPUNGIN ARKKITEHTI ANNE KARVINEN-JUSSILAINEN Minkälaisia suunnitelmia Lahden kaupungilla on alueelle? Alue sisältyy PIUHA-hankkeen rajaukseen. Hankkeessa on tarkoitus ympäristökeskuksen johdolla tutkia vanhojen teollisuusalueiden maaperän puhdistamistoimenpiteiden toteutusmuotoja sekä alueiden kehittämistä. Varsinaisesti selvitys on tarkoitus kohdistaa Sopenkorven teollisuusalueelle, jonka asemakaavaa mahdollisesti tarkistetaan jatkotyönä. Varikkoalue otettiin mukaan ainakin alkuvaiheessa, jos Senaatti-kiinteistöt tai mahdollinen uusi omistaja kiinnostuisi alueen asemakaavoittamisesta. PIUHAn kautta saamme toivottavasti jo joitain pohjatietoja mahdollisesti tulevaisuudessa laadittavaa asemakaavaa varten. Asemakaavaa ei ole vielä päätetty alueelle laatia. Yksityisen omistamalla alueella asemakaavatyö edellyttää anomusta tai sopimusta maanomistajan kanssa. Onko kaupungilla kantaa, mihin käyttöön alue soveltuisi parhaiten? Yleiskaavassa alue on osoitettu pääosin palveluille tarkoitetuksi toimitila-alueeksi. Lisäksi alue on viivoitettu kulttuurihistoriallisesti arvokkaana ympäristökokonaisuutena. Pääosan alueella olevista rakennuksista halutaan säilyvän, mutta lisärakentamistakin voitaneen tarvittaessa osoittaa. Asumisen sijoittamista teollisuusalueen ja radan varteen ei kannateta alueen pääasiallisena käyttötarkoituksena. Nykyinen liikenneyhteys asutuksen vierestä ei mahdollista kovin suurta liikennemäärän kasvua, mutta muuten alue varmasti tarjoaa hyvät kehittämismahdollisuudet monenlaiselle yritystoiminnalle. Pyrkiikö kaupunki vaikuttamaan siihen jotenkin minkälaiseen käyttöön alue soveltuisi? Kaupunki vastaa alueen asemakaavoittamisesta, vaikka alue olisi yksityisessä omistuksessa. Kaupunki huolehtii edellä esitettyjen yleiskaavan ja kulttuurihistoriallisten arvojen huomioon ottamisesta sekä osoitettavan toiminnan sopivuudesta niin alueelle kuin ympäristöönsäkin.
SENAATTIKIINTEISTÖT MYYNTITILANTEESTA, MYYNTIPÄÄLLIKKÖ ARTO ANNALA Mikä on varikkoalueen tilanne tällä hetkellä? Aluetta ei ole vielä aktiivisesti kaupitelti, mutta jonkinlaisia kiinnostuksen osoituksia on esitetty. Asemakaavan muutoksesta on sen verran ollut puhetta kaupungin kanssa, että pyyynnöstä se tehdään, ei ole vielä pyydetty. Rakennusten kuntokartoitusta ei ole tehty. Senaatti omistaa lisäksi ns. asemapäälllikön talon ja Ahtialan asema-alueen rakennuksineen. Senaatti-kiinteistöt on valtion liikelaitos, joka tuottaa ja tarjoaa tilapalveluja ensisijaisesti valtiohallinnon asiakkaille. Toimitilojen vuokraus, investoinnit, kiinteistövarallisuuden kehittäminen ja hallinta muodostavat palvelujen perustan. Toiminta perustuu yhteiskuntavastuulliseen liiketoimintaan, hyvään palveluun, pitkäaikaisiin asiakkuuksiin ja kumppanuuteen. Tavoitteenamme on olla luotettava kumppani ja ratkaisujen tuottaja asiakkaidemme toimitila- ja palvelutarpeissa.
LAHDEN KAUPUNGINMUSEON RAKENNUSKULTTUURIYKSIKÖSTÄ TUTKIJA PÄIVI SIIKANIEMI Minkälainen merkitys veturivarikolla toiminnallisesti ja rakennustaitellisesti on Lahdelle? Veturivarikko on tärkeä muistuma Lahden kylän kehittymisestä seudun keskuspaikaksi. Ilman rautatietä Lahti tuskin olisi kehittynyt sillä vauhdilla kuin kävi. Varikon rakennukset on tehty pääosin tyyppipiirustuksin. Veturitalli on vanhin 1868-1870 ja vesitorni nuorin vuodelta 1957. Asuinrakenukset ja entinen koulurakennus ovat tiettävästi rakennettu 1900. Talousrakennukset ja maakellarit ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Minkälainen suojelu varikkoalueella on? Museovirasto on kartoittanut ja inventoinut valtion rakennusperintöä ja vastaa rautatierakennusten suojelukysymyksistä. Paikallistasolla Lahden kaupunginmuseo on tapauskohtaisesti Museoviraston kanssa sopien ottanut kantaa rautatierakennuksia koskeviin suojelukysymyksiin.Ympäristöministeriö, Museovirasto, Ratahallintokeskus, Valtion kiinteistölaitos, VR-yhtymä Oy ja Metsäntutkimuslaitos ovat 22.9.1998 allekirjoittaneet sopimuksen menettelytavoista valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Museovirasto on laatinut näistä valtakunnallisesti merkittävistä kohteista selvityksen, johon koottiin kaikkiaan 115 kohdetta (872 rakennusta) 85 kunnassa. Lahden rautatieasema ja varikon alue ovat mukana sopimuksessa. Sopimus on luettavissa Museoviraston www-sivulla. Sopimuksella pyritään siihen, että suojeluesitykseen sisältyvistä alueista rakennuksineen huolehditaan niin, että alueen luonne säilyy ja että rakennuksia vaalitaan ja pidetään kunnossa. Suojelu pyritään selvittämään ensisijaisesti kaavoituksen keinoin. Lahden Varikon aluetta on yhdessä rautatieaseman kanssa esitetty uutena kohteena Valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi, joten sen status on kaupungin tahollakin korkealla. Läheisen Sopenkorven teollisuusalueen kaavoitusta ollaan aloittamassa ja tiettävästi myös Varikon alue sisältyisi kaava-alueeseen, joten siinä yhteydessä myös alueen suojelukysymyksiä tullaan pohtimaan. Mikä on museon kanta, mihin käyttöön rakennukset soveltuisivat tulevaisuudessa ? Luonnollisesti asuinrakennusten säilyttäminen asuinkäytössä olisi toivottavaa ja vanhojen piharakennusten ja kellareiden säilyminen.Veturitallien osalta sellainen käyttö, joka kunnioittaa alkuperäistä tilajakoa ja rakenteita, jos mahdollista. Siellä lienee tällä hetkellä yritystoimintaa?, mutta sen laajuudesta ja tehdyistä muutoksista minulla ei ole tietoa. Käytössä rakennukset kuitenkin säilyvät paremmin kuin aivan tyhjillään. Vesitorni on tärkeä maamerkki, sen käyttö nykyisessä muodossaan varmaan on kaikkein säilyttävintä. En ole käynyt siellä sisällä. Rakennusten tarkempi rakennushistoriallinen ja kuntotutkimus olisivat varmaan tarpeen.

MUUTA AIHEESEEN LIITTYVÄÄ Museoliikenne tulevaisuudessakin mahdollista ilman automaattista kulunvalvontaa \| linkki \| Rautatievirasto lieventää junille asetettua JKV-laitteiden käyttöpakkoa museoliikenteen osalta. Museokalustolla voi liikennöidä osalla rataverkkoa ilman JKV- eli junien automaattisen kulunvalvonnan laitteita. Selvitysten sekä saatujen lausuntojen pohjalta Rautatievirasto on määritellyt ne rataosuudet, joilla ei voi liikennöidä junana ilman JKV-veturilaitetta. Rautatieviraston määräyksen mukaan JKV-laitteen käyttöä edellytetään 1.1.2009 alkaen seuraavilla rataosuuksilla: - Helsinki – Turku - Helsinki – Tampere – Parkano – Kokkola – Oulu – Kemi - Kerava – Imatra – Pelkola - Luumäki - Vainikkala Luetteloon sisältyvät keskeisimmät kaksi- tai useampiraiteiset rataosuudet. Perusteena ovat myös matkustajavirtojen määrät sekä merkitys tavaraliikenteelle. Johtava asiantuntija Jouko Linnasaaren mukaan JKV-veturilaite on keskeinen rautatieliikenteen turvallisuuden kannalta: - JKV-järjestelmä poistaa inhimillisistä virheistä johtuvia riskejä ja uhkia. Linnasaari huomauttaa, että esimerkiksi viime perjantaina Kaliforniassa sattunut, 25 kuolonuhria vaatinut junaonnettomuus näyttää sellaiselta, joka olisi voitu estää JKV-laitteilla. Rautatieviraston museoliikennemääräys asettaa museokaluston suurimmaksi nopeudeksi 70 km/h. Museokalustolla saa liikennöidä korkeintaan 60 päivänä vuodessa. Määräystä noudatetaan sekä valtion rataverkolla että yksityisraiteilla harjoitettavassa museoliikenteessä. Määräys on valmisteltu yhteistyössä museoliikennöijien, Ratahallintokeskuksen ja VR:n kanssa. Rautatievirasto antaa määräyksen automaattisen kulunvalvonnan käytöstä myös kaupallisessa liikenteessä. Määräys on lausuntovaiheessa. Rautatieviraston määräysten taustalla on Ratahallintokeskuksen kesäkuussa 2006 antama määräys, joka edellyttää JKV-laitteiden käyttöä junaliikenteessä kaikelta rautatiekalustolta 1.1.2009 alkaen. Lisätietoja: Johtava asiantuntija Jouko Linnasaari, p. 040 548 7604, s-posti etunimi.sukunimi@rvi.fi

Rautatieviraston määräys tuo muutoksia museoliikenteeseen \| linkki \| Rautatieviraston valmistelema määräys tuo muutoksia museokalustolla liikennöintiin rautateillä. Määräyksessä on vaatimuksia kaluston rekisteröinnistä ja katsastuksesta, museokaluston turvavarusteista ja merkinnöistä sekä höyryvetureilla liikennöimisestä metsäpalovaroituksen aikana. Kaikelta liikkuvalta kalustolta edellytetään junaliikenteessä JKV- eli junien automaattisen kulunvalvonnan laitteiden käyttöä 1.1.2009 alkaen. Vaatimus perustuu Ratahallintokeskuksen kesäkuussa 2006 antamaan päätökseen. Rautatieviraston määräysluonnoksen mukaan liikennöinti ilman JKV-laitteen käyttöä olisi edelleen mahdollista tietyillä rataosuuksilla. Määräys asettaisi museokaluston suurimmaksi nopeudeksi 70 km/h. Museokalustolla saisi liikennöidä korkeintaan 60 päivänä vuodessa. Määräystä noudatettaisiin sekä valtion rataverkolla että yksityisraiteilla harjoitettavassa museoliikenteessä. Rautatieviraston tavoitteena on varmistaa, että myös museoliikenne rautateillä on turvallista, ja että museokalustolla liikennöinti on mahdollista senkin jälkeen, kun JKV-laitteiden käyttöpakko on astunut voimaan. Määräys on valmisteltu yhteistyössä museoliikennöijien, Ratahallintokeskuksen ja VR:n kanssa. Museoliikenteeksi katsotaan laajuudeltaan vähäinen junaliikennöinti museokalustolla, millä ei tavoitella liiketaloudellista voittoa. Lisätietoja: Johtava asiantuntija Jouko Linnasaari, p. 040 548 7604, s-posti etunimi.sukunimi@rvi.fi
Päijät-Hämeen maakunnallisessa inventoinnissa (MARY) mukana -varikko \| kuvia \| -Mytäjäisen asuinalue \| kuvia \|